Heissuli vei!

Mä olen päässyt alkujärkytyksestä ohi Hipun terveyden vuoksi. Ollaan menossa 8.9. maanantaina helsinkiin, eläinsairaalaan Outi Vapaavuoren vastaanotolle, sekä siellä katsoo Hipun myös ihotautilääkäri ja sitten kuullaan mitä he on mieltä. En murehdi etukäteen.

Miksi koiran antaminen hoitoon on niin kamalan vaikeaa?! Paavon äiti aina soittelee että koska Hippu tulis niille hoitoon ja nyt sitten huomenna Hippu menee "mummolaan" pariksi päiväksi. Ainut kelle se tuottaa ongelmia on MINÄ! Hippu rrrakastaa olla mummolassa kun se on huomion keskipiste 24/7 ja saa herkkuja. Mä nyhisen kotona ja ikävöin Hippua, vaikka Paavon äiti asuu 500m päässä meistä. Tervettä vaiko normaalia?

Iina kasvaa. Sen säkä on n. 41cm nyt. Ollaan käyty kaksi kertaa näytelytreeneissä ja eka kerta oli jotain ihan kamalaa, mä olin treenien jälkeen NIIN epätoivonen ettei tästä tuu yhtään mitään. Näyttelyravi oli yhä pomppimista ja sekoilua ja mikään ei onnistunut. Noh, keskiviikkona oli treenit ja me oltiin harjoteltu tota ravaamista aina iltaisin ja Iina meni HURJAN hyvin, vaikka koiria oli 6kpl treeneissä! Iina meni niin upeesti, vierellä ravas nätisti! Saatiin kovasti treenien pitäjältä kehuja, että näin ne hommat hoituu kun tekee "kotiläksyt" ja niin se tosiaan on! Tosi nopsaa Iina hokas mikä on homman nimi. Sain eilen pari seisotuskuvaakin neidistä:

Siinä pari :) Collieihmiset saa kommentoida, miltä näyttää! :D Ja muutkin toki!

Mitäs muuta... Niinjoo, Iinan eka näyttely on edessä! Orivedellä 21.9. on epävirallinen pentunäyttely johon ilmotin Iinan! Jänskää jo nyt! Kolmet mätsärit ehtii olla ennen näyttelyä joihin mennään harjotteleen.

Ensi viikonloppuna vietän sitten Hipun kanssa laatuaikaa ja mennän Ellivuoreen jenkkipäiville koko vklopuksi. Tuun toki yöksi kotiin mutta siellä vietän päivät. On luentoo, sirutan Hipun, trimmaamisopettelua (tulee tarpeeseen :D) ja mitä kaikkee.. Kivaa yhdessä oloa ainakin!

Ei niin hyviä uutisia...

Johan on aika taas hurahtanut!!! Mulla on tosiaan mennyt päivät koulussa, ja sit nopsaa kotiin tekeen ruokaa ja syömään ja sitten koirien kanssa touhutessa onkin mennyt loppupäivä. Ollaan oltu paljon metsässä, ja lämpimillä ilmoilla käyty uimassa.

Tän viikon olen ollut omalla lomalla. Mulla on ollut ihan hirvee stressi Hipun terveydentilasta. Ja sen myötä omakin terveys on alkanut prakaamaan, onneksi ensi viikolla on sairaalassa gastrolle aika.

Mutta siis, Hipun korvat huuhdeltiin tuossa viime viikolla nukutuksella. Kaikki meni hyvin mutta lääärin tuomio oli että oikea korva on lähes jo ummessa, ahtautunut siis niin pahasti. Juttelin erään jenkkikasvattajan kanssa ja hän kertoi että jenkeillä on tullut esiin tämä uusi ongelma, eli kovin nuorella iällä (alle 2v.) alkaa korvakäytävät ahtautumaan umpeen! Sitä meijän Hipulla siis on. Kehoitti ottamaan yhteyden Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan, lääkäriin joka on erikoistunut näihin vaivoihin. Juttelin sähköpostitse hänen kanssaan, ja ensi viikolla menemme näyttämään Hipun korvia hänelle ja hän päättää auttaako tämä Zepp-leikkaus, missä avarretaan vain korvakäytävää vai joudutaanko tekeen radikaalimpi leikkaus, jossa koko korvakäytävä joudutaan poistamaan ja Hipusta tulee kuuro/osittain kuuro :( Hipulta siis poistetaan korvakäytävä, ja se reikä ommellaan sitten kiinni, niin että Hipulle jää vaan tuo luppa tuohon ja korvanreikää ei ole. Leikkaus on paitsi tosi kallis (1000e per korva) niin myös aika riskialtis, kun kasvojen hermot on lähellä. Voitte siis uskoa minkälainen stressi minulla on ollut ottaessani selvää näistä :(

Hippu on vasta nuori, hiukan yli vuoden, joten ilmanmuuta haluamme kokeilla leikkausta, kun olemme aika positiivisia kokemuksia siitä kuullut, omistajilta joidenka koirille se on tehty. Kallishan se on, mutta onneksi on vakuutus. Jännittää toki irveesti, että miten Hippu sopeutuu kuurouteen. Mä olen vaan itkenyt, kaivanut tietoa, itkenyt taas vähän lisää... Ihan kamalaa.

Hippu onneksi ei asioista tiedä mitään ja on yhtä ilonen ja leikkisä kun aina ennenkin. Korvat ei tällä hetkellä vaivaa koska ne on puhtaat. Yritämme pitääkkin ne puhtaina mutta se tulee olemaan vaikeaa koska korvakäytävä on niin ahdas.

Sellasta siis meille.

Iina on kasvanut ja neiti on oikea hurjapää. Tällä viikolla Iina on oppinut tulemaan rappuset ylös ja alas, vihii! Mä jo pelkäsin että joudun kantamaan sen aikuisenakin nuo ylös ja alas :D Namilla kun aussa houkuteltiin ja nyt se tulee ne jo reippaasti itse. Vaikka alussa kammos portaita ihan hirveesti, kun jalat ei pitänyt.

Aika honkkelikoipihan tuo on :D Tämän kuun viimenen päivä on mätsäri, johon meinaamme osallistua. Ollaan käyty nyt yksissä näyttelytreeneissä ja paljon on opittavaa, ja pitäisi harjoitella kotona. Seisominen onnistuu ihan hyvin, mutta tuo käveleminen on jotain ihme sinkoilua ja pomppimista sinne tänne :D

Sisäsiistikin tuo aikalailla on, joskus pääsee vahinkopissa lattialle. Ja yleensä se on mamman syy kun en vie tarpeeks ripeesti ulos. :D

Laitetaan vähän kuvia:

Hippu rannalla ruikuttamassa :D

Iina the honkkelikoipi ja uimahepulit! Kuvien laatu ei päätä huimaa, mutta nuo jalat on aika mainiot!

Kotimatkalla vähä reppanana takapenkillä.